Jumala ja loppiainen Capitolilla

Loppiaisen tapahtumat Washington DC:n Capitol-kukkulalla nostivat keskusteluun yhteiskunnalliset jännitteet meillä ja maailmalla. Ihmismassojen tunkeutuminen kongressitaloon kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun jännitteet ryhmien välillä kasvavat liian isoiksi. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun erot ihmisten ajatusmaailmoissa, mediatodellisuuksissa ja elämänpiireissä erkaantuvat toisistaan niin paljon, että toiset aletaan nähdä vihollisina, ei vain eri mieltä olevina. Kertoo se kyllä […]

Sukuluettelot ovat Raamatun tylsimpiä sisältöjä

En ole tavannut ketään, joka kertoo lukevansa Vanhan testamentin sukuluetteloita aamun piristykseksi tai edes iltojensa iloksi. Silti adressit luetaan hautajaisissa lähes poikkeuksetta ääneen. Miksi ihmeessä? Jotkut ihmiset väittävät lukeneensa Raamatun kannesta kanteen. Niin he varmasti ovatkin, mutta uskallan epäillä, että moni heistä hieman fuskaten. Voi nimittäin olla, että hiukan on saattanut silmä hämärtyä ja pompata […]

Kirkossa tarvitaan teologiaa patriarkaalisuuden purkutalkoisiin!

Kirkon tutkimuskeskuksen upouusi tutkimus Uskonto arjessa ja juhlassa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019 listaa johtopäätöksissään suosituksia kirkolle. Luettelon ensimmäinen kohta kuuluu: ”Kirkossa tulisi nostaa vahvemmin esiin kristillisen ei-patriarkaalisen hengellisyyden muotoja.” Taustalla on havainto siitä, että 1980-luvulla syntyneiden millenniaalien sukupolven kohdalla monet uskontoa mittaavat mittarit värähtävät jo selvästi uuteen suuntaan. Tutkimuksessa tehtiin myös yllättävä havainto, että […]

Ihmettely ja luontosuhde

Olen pitkään miettinyt omaa luontosuhdettani ja sen kehittymistä. Ei mikään yllätys, että olennainen merkitys luontosuhteen kehittymiselle on ollut eri tavoilla, joilla luonnossa viettää aikaa. Omalla kohdallani ehkä vaikuttavimmat tavat ovat olleet juokseminen ja sukeltaminen. Tässä tekstissä haluan pohtia sukeltamisen merkitystä omalle luontosuhteelleni. En voi sanoa, että olisin maailman kokenein sukeltaja. Aloitin harrastuksen vuonna 2017. Oikeastaan […]

Lähteille – eli mitä Katekismus sanoo taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta

Kristillinen etiikka on radikaalia rakkautta. Heti Katekismukseen tarttuessa käy selväksi, että kristillinen etiikka on vaativa, lähes mahdoton laji. Sellaista pistettä ei tule, jossa voisi huokaista syvään ja todeta tehneensä tarpeeksi. Vaatimus itsensä unohtamiseen ja radikaaliin rakkauteen on vahva.

Yhteistä ymmärrystä etsimässä – ja karu muistutus siitä, miten viestit menevät joskus pieleen

Vanha viestinnän lainalaisuus on, että jos viestin voi jotenkin ymmärtää väärin, niin näin tapahtuu. Yhteisymmärrysviikon avajaisjuhla oli, kuten juhlan kuuluukin, positiivinen esimerkki siitä, miten positiivista yhteistä ymmärrystä rakennetaan niin sanojen, tanssin kuin musiikinkin keinoin. Hiljattain olin kuitenkin tilanteessa, jossa positiiviseksi tarkoittamani viesti saatettiin ymmärtää juuri päinvastoin. Risti kaulassa on minulle positiivinen symboli. Se kertoo, että olen kristitty, joka haluaa elää Jumalan rakkaudesta ja välittää samaa elämänasennetta myös ympärilleen. Mutta sitten kuulin, että toisille ihmisille risti ei symboloi ollenkaan Jumalan rakkautta, armoa ja hyväksyntää, vaan aivan muuta: vihaa, vainoa ja kuolemaa. Miten voisin varmistua siitä, että omalla toiminnalla ja puheella en tulisi vahvistaneeksi vihaviestiä, vaan lisänneeksi yhteisymmärrystä?

Olenko kirkolle liian nuori?

Viime päivinä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa on pohdittu pääministeri Sanna Marinin myötä nuorten naisten asemaa päätöksenteossa. Aihe tulee omassa elämässäni lähelle, sillä viime vuosina olen pohtinut paljon kirkollista vaikuttamista, päätöksentekoa ja kouluttautumista nuoren aikuisen näkökulmasta. Halua vaikuttamiseen olisi, mutta monissa tilanteissa intoon vastataan toppuutellen. Minuakin on kehotettu odottamaan useampia vuosia, ennen kuin kannattaisi lähteä mukaan […]

Marraskuu on sielun autiomaa

Marraskuussa päivät ovat Helsingissä harmaita. Iltaisin pimeys laskeutuu yhä aikaisemmin ja sateisina päivinä vähäkin valo tuntuu imeytyvän sumuun. Luonto käpertyy. Pimeässä on hyvä juosta. Yhtä aikaa päivien lyhentyessä olen huomannut, miten olen juoksulenkeillä nauttinut tummenevasta metsästä ja pimeistä kaduista. Pimeä riisuu pois tarpeen jatkuvasti havainnoida ympäristöä. Katuvalot näyttävät tien sekä harvat vastaantulijat, ikään kuin muuta […]

Saavutettu tasa-arvo ja sen kirous

Sillä on paljonkin väliä, istuvatko pöydässä vain naiset keskenään vai yhdessä miesten kanssa. Pitävätkö kaikki yhtä lailla tasa-arvoa keskeisenä teemana vai pelkästään naisten asiana? Kun pyöreässä pöydässä istuu vain keskenään samankaltaisia ihmisiä, keskustelu ohjautuu yhteisiin kysymyksiin ja huolenaiheisiin. Muut aiheet rajautuvat pois. Myös silloin kun keskustelun teemana on tasa-arvo ja uskonto, niin pöydän ympärillä pitäisi olla sekä naisia että miehiä. Jos dialogipöydän ympärillä istuu kovin keskenään samankaltaisten ja -mielisten joukko, niin Luojan luoma elämä koko rikkaudessaan -ja kipeydessään- ei ole läsnä.

Suru – aina läsnä?

Pyhäinpäivän aikoihin edesmenneistä läheisistä ja menetyksistä puhutaan tavallista enemmän, mutta arjen keskellä suru tuntuu usein unohtuvan. Pappina olen huomannut, kuinka vähän ymmärrystä ihmisten surulle lopulta riittää. Usein surua ymmärretään vastikään tapahtuneen menetyksen yhteydessä, mutta pian kehotetaan menemään elämässä eteenpäin. Harva tuntuu ymmärtävän, kuinka pysyvällä tavalla menetykset, kuten kuolema, ero ja sairastuminen, muuttavat elämää. Suru tuntuu […]