Kategoria: Suru
Marssijärjestys ennen kaikkea
Kantajien järjestyksestä tulee usein puhetta toimituskeskustelussa. Pohditaan sitä, ketkä ovat kelvollisia kantamaan, ja missä järjestyksessä. Uskokaa tai älkää, niin tämä asia nousee esiin jopa rippikouluun liittyvien kotikäyntien yhteydessä. Ihan vakavissaan ihmiset esittävät, että rippikoulun käyminen antaa oikeuden toimia arkun kantajana. No ei anna. Ei ihan totta anna. Ei arkun kantajalle ole määritelty mitään muodollista pätevyyttä. […]
Kuinka surra sellaista mitä ei ole tuntenut?
Miten ihmiset voisivat yhdessä surra sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja? Biodiversiteetin tuhoutumisesta puhutaan uutisissa tilastojen ja tuhansien uhanalaisien lajien valossa. Tilastot piilottavat usein näkyvistä ilmeisen: jokaisen lajin ja jokaisen eläimen kuolema merkitsee ainutlaatuisen elämän tuhoutumista. Monet lajeista ovat sellaisia, joita ei juuri edes tunneta. Ne ovat eläneet viidakoissa tai merten syvyyksissä, joiden lajikirjosta tunnetaan vasta pieni […]
Sukuluettelot ovat Raamatun tylsimpiä sisältöjä
En ole tavannut ketään, joka kertoo lukevansa Vanhan testamentin sukuluetteloita aamun piristykseksi tai edes iltojensa iloksi. Silti adressit luetaan hautajaisissa lähes poikkeuksetta ääneen. Miksi ihmeessä? Jotkut ihmiset väittävät lukeneensa Raamatun kannesta kanteen. Niin he varmasti ovatkin, mutta uskallan epäillä, että moni heistä hieman fuskaten. Voi nimittäin olla, että hiukan on saattanut silmä hämärtyä ja pompata […]
Suru – aina läsnä?
Pyhäinpäivän aikoihin edesmenneistä läheisistä ja menetyksistä puhutaan tavallista enemmän, mutta arjen keskellä suru tuntuu usein unohtuvan. Pappina olen huomannut, kuinka vähän ymmärrystä ihmisten surulle lopulta riittää. Usein surua ymmärretään vastikään tapahtuneen menetyksen yhteydessä, mutta pian kehotetaan menemään elämässä eteenpäin. Harva tuntuu ymmärtävän, kuinka pysyvällä tavalla menetykset, kuten kuolema, ero ja sairastuminen, muuttavat elämää. Suru tuntuu […]
Itken -siis elän
Hautajaiset ovat niitä harvoja tilanteita, joissa suomalaiset itkevät avoimesti.
Pahan päivän varalle
Kaikkeen voi varautua. Kuolemaankin. Ainakin siten, että laatii jälkeenjääneille ohjeet siitä, kuinka toivoo itsensä haudattavan.
Hautajaiskuvat someen?
Hautaan siunaamisen alkuun on puoli tuntia aikaa ja siunauskappelissa on vielä hiljaista. Vahtimestari on tuonut arkun paikoilleen odottamaan siunaustilaisuuden alkua ja kukkalaite on aseteltu arkun päälle. Kaivan puhelimen esiin ja otan tunnelmallisen kuvan arkusta. Hautajaisten jälkeen julkaisen kuvan somessa ja muistutan hautajaisten olevan kirkon arkea. Usein tässä yhteydessä puhun lyhyesti elämän katoavaisuudesta, iankaikkisen elämän toivosta […]