Blogissani jaan kirkon arkea nuoren naisen näkökulmasta sekä pohdin ilmiöitä, joihin nuorena pappina ja somessa törmään. Luvassa on elämän iloja, suruja ja syviä kysymyksiä, jotka papin työssä tulevat tutuiksi.

Uusimmat kirjoitukseni

  • Kynnys tulla ehtoolliselle Muutama viikko sitten pysähdyin isoskoulutuksessa olevien nuorten kanssa alttarin ääreen ehtoollisavustajakoulutuksen merkeissä. Nuorten kyky heittäytyä uuteen, harjoitella ehtoollisen jakamista ja oivaltavat kysymykset aiheesta tekevät aina suuren vaikutuksen. Samalla saan itse pysähtyä miettimään ehtoollisen jakamista ja vastaanottamista. Kirkon työntekijän arjessa ehtoollinen tuntuu usein itsestään selvältä, vaikka seurakuntalaisen näkökulmasta ehtoollinen ei aina ole yksinkertainen asia.​ Toisinaan minusta… Lue lisää
  • Olenko kirkolle liian nuori? Olenko 29-vuotiaana kirkolle liian nuori? Viime päivinä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa on pohdittu pääministeri Sanna Marinin myötä nuorten naisten asemaa päätöksenteossa. Aihe tulee omassa elämässäni lähelle, sillä viime vuosina olen pohtinut paljon kirkollista vaikuttamista, päätöksentekoa ja kouluttautumista nuoren aikuisen näkökulmasta. Halua vaikuttamiseen olisi, mutta monissa tilanteissa intoon vastataan toppuutellen. Minuakin on kehotettu odottamaan useampia vuosia,… Lue lisää
  • Suru – aina läsnä? Pyhäinpäivän aikoihin edesmenneistä läheisistä ja menetyksistä puhutaan tavallista enemmän, mutta arjen keskellä suru tuntuu usein unohtuvan. Pappina olen huomannut, kuinka vähän ymmärrystä ihmisten surulle lopulta riittää. Usein surua ymmärretään vastikään tapahtuneen menetyksen yhteydessä, mutta pian kehotetaan menemään elämässä eteenpäin. Harva tuntuu ymmärtävän, kuinka pysyvällä tavalla menetykset, kuten kuolema, ero ja sairastuminen, muuttavat elämää. Suru tuntuu… Lue lisää
  • Nuorten ripariaika tuo omat riparimuistot mieleen Ensi kesänä tulee kuluneeksi 15 vuotta, kun talletin riparimuistoni tyhjään kenkälaatikkoon. Kenkälaatikon pohjalle kertyi riparipassi täynnä merkintöjä, rukoushelmet, riparikaverien kirjoittamia terveisiä ja konfirmaatiopäivän onnittelukortteja. Harvoin tulen tuota laatikkoa esille kaivaneeksi ja ajan kuluessa monet muistot omasta riparista ovat kovasti haalistuneet. Monet muistoista tuntuvat nyt kovin arkisilta. Mieleen on piirtynyt pitkä bussimatka vaellusriparille Lappiin ja leirille… Lue lisää
  • Hautajaiskuvat someen? Hautaan siunaamisen alkuun on puoli tuntia aikaa ja siunauskappelissa on vielä hiljaista. Vahtimestari on tuonut arkun paikoilleen odottamaan siunaustilaisuuden alkua ja kukkalaite on aseteltu arkun päälle. Kaivan puhelimen esiin ja otan tunnelmallisen kuvan arkusta. Hautajaisten jälkeen julkaisen kuvan somessa ja muistutan hautajaisten olevan kirkon arkea. Usein tässä yhteydessä puhun lyhyesti elämän katoavaisuudesta, iankaikkisen elämän toivosta… Lue lisää
  • Saako lemmikin tai entisen puolison kuolemaa surra? ”Sehän oli vain koira, mitä sinä sitä suret? Tehän olitte jo eronneet, miksi sinun pitää surra entistä puolisoasi? Toiset eivät saa ainuttakaan lasta ja sinä suret, vaikka sinulla on jo yksi lapsi etkä toista saanut! Sinun surusi veljesi vuoksi on pientä, ajattele miltä vanhemmistasi tuntuu!". Tällaisia kipeitä kommentteja ihmiset ovat kertoneet saaneensa, kun he ovat… Lue lisää
  • Instakelpoinen kastepäivä? Some-elämästä on tullut arkea myös kastepäivien osalta. Instagramista etsitään inspiraatiota kastepäivää varten ja kastetrendit elävät somessa. Hastageillä #ristiäiset ja #kaste löytää Instagramista kymmeniä tuhansia kuvia, joiden kautta bongaa nopeasti tuoreimmat trendit. Taideteoksia muistuttavat kastekakut, puiset nimikoristeet kakkujen päällä ja kastemaljan ympärille kiedottavat eukalyptuskranssit ovat tällä hetkellä erityisen in. Monissa perheissä lapsen nimi kerrotaan läheisille vasta… Lue lisää