Netti on täynnä blogeja ja kirjoituksia, joissa ihmiset kuvailevat omaa elämäntapaansa. Sen sijaan ainut asia, mikä meille ihmisille on jaettu tasan, vaietaan kuoliaaksi.
Kuolema on aina ajankohtainen, sillä jokainen meistä on joka päivä vähän lähempänä omaa kuolinhetkeään. Nykyaikana kuolema on kuitenkin jotenkin sterilisoitu, siivottu pois silmistä ja mielestä. Piilotettu laitoksiin, numeroitujen ovien taakse. Tavallisesti kohtaamme kuoleman vain iltapäivälehtien lööpeissä ja televisiouutisissa.
Kun kuolema sitten kuitenkin tulee lähelle, olemme kyvyttömiä sitä käsittelemään. Tietämättömyys ja kyvyttömyys ajaa meidät toimimaan kummallisesti, jopa järjenvastaisesti siinä tilanteessa. Saatamme esimerkiksi kuvitella, että jokin joskus näkemämme toimintatapa on ainoa oikea. Näin nämä kummalliset käytännöt betonoituvat yleiseksi tavaksi, vaikkei niille löytyisi mitään järkevää perustetta.
Tämän blogin tarkoituksena on tarjota tietoa ja uusia näkökulmia kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Juuri niin. Kuolemanjälkeisestä elämästä. Siitä, kuka hoitaa hautajaisjärjestelyt ja miten? Mihin testamenttia tarvitaan? Ja miksi tämän asian ympärillä vallitsee haudanhiljaisuus?